Lääkintähuoltosuunnitelmassa hätätilanteiden ensiapu kuvataan selkeästi ja se esitellään esimerkiksi jääkiekon MM-kisoissa turnauksen alla joukkueiden lääkintähenkilöstön palaverissa. Tällöin esitellään myös defibrillaattorien sijainnit, sovitaan mm. käytettävistä käsimerkeistä lisäavun saamiseksi ja tilanteen johtamisesta. Kaikilla tulee olla sama kuva siitä, miten toimitaan, jos jotain vakavaa tapahtuu. Emme voi lääkintähenkilöstönä tulla kisoihin vain seuraamaan pelejä, vaan jokaisen tulee olla valmiina toimimaan osaamisensa tasolla tilanteen niin vaatiessa. Turnauksen alla paikallisen ensihoitotiimin ja joukkueiden kanssa hiotaan yhteistoimintaa ihan käytännön harjoituksessa jäällä. Kansainvälisessä urheilutapahtumassa haasteita lääkinnän toimintaan tuo aina myös kielitaito.

Eriksenin tapaus osoitti sen, että lääkintähenkilöstön olemassaolo urheilutapahtumissa on ensiarvoisen tärkeä asia ja sen toiminta tulee hioa mahdollisimman hyvään valmiuteen kisojen alla. Heillä tulee olla esteetön näkymä kentälle voidakseen arvioida tapahtumia. Tapahtuma osoitti myös sen, että loukkaantumisten ja sairauskohtausten kriisijohtamista ja -viestintää tulee käsitellä laajemmin kuin ainoastaan lääkinnän toimintana. Miten ja kuka johtaa kentän tapahtumia? Miten toimitaan yhteistyössä tv:n ja muun median kanssa? Miten huomioidaan paikalla oleva yleisö ja muu henkilöstö? Miten toteutetaan kriisiapua sitä tarvitseville? Näistä asioista on varmaan joka lajissa paljon puhuttu, mutta tarvitaan vielä hyvää ja aktiivista keskustelua selkeiden toimintatapojen laatimiseksi kirjalliseen muotoon.

Lääkinnällinen johtaminen kuuluu kentällä terveydenhuollon ammattilaiselle sovitun protokollan mukaan. Muu kentän tapahtumien johtaminen on erotuomarin vastuulla niin kauan, kunnes se siirtyy sovittavan protokollan mukaan kriisitoiminnasta vastaavalle johtajalle. TV:n ja median kanssa tulee käydä keskustelua siitä, missä vaiheessa urheilija on potilassuojan alla eli mikä tieto on julkista ja mikä kuuluu yksilösuojan alle. Miten turvaamme potilassuojan myös paikalla olevan yleisön suuntaan? Voisiko yleisöä pyytää siirtymään pois katsomotiloista tai vaihtoehtoisesti kääntämään selkänsä hoidon kohteena olevan urheilijan suuntaan? Hoitohenkilöstölle tulee antaa myös työrauha, jotta he voivat keskittyä ainoastaan urheilijan hengen ja terveyden pelastamiseen. TV:n tulee ratkaista, miten kriisitilanteessa toimitaan. Nyt jokainen toimittaja ja lajiasiantuntija eli syvästi tapahtumissa itse mukana eikä lähetyksen siirtäminen esim. studioon ko tilanteessa itsessään auta mitään. 

Kriisiviestinnän merkitys on suuri. Mitä ja minkälaista tietoa voidaan antaa? Tässä tilanteessa olisi ollut kaikille huojentavaa, jos tieto pelaajan terveydentilan kohentumisesta olisi voitu välittää mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti maailmalle. Nyt se taisi levitä yksittäisen kuvaajan onnistuneen otoksen avulla eikä koordinoidusti ja johdetusti kriisiviestinnän kautta. Siitä minulla ei ole tietoa, miten asiasta tiedotettiin yleisölle, mutta heitä ei saa tässä tilanteessa unohtaa. Urheilijan terveydentilaa koskevia tietoja ei tule kuitenkaan liiaksi avata, joten mitä kerrotaan, kuka kertoo ja koska kertoo, pitää sopia selkeästi ja pelisäännöistä tulee osallistujia informoida selkeästi etukäteen.



Tällä tapahtumalla näyttää olevan onnellinen loppu. Urheilijan henki on pystytty pelastamaan. Meidän tulee näistä asioista kuitenkin myös oppia jotain ja kehittää tapahtumatoimintaa eteenpäin. Lääketieteellisesti pitää pyrkiä paremmin ja paremmin löytämään sekä poistamaan riskitekijät etukäteen sekä valmistautua entistä huolellisemmin yllättäviin tapahtumiin. Pelin ympärillä on runsaasti eri toimijoita ja yhteistyötä heidän välillään tulee parantaa ja kehittää sekä auttaa jokaista toimimaan vastaavissa tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla.

Markku Tuominen,

Lääketieteen tohtori ja IIHF:n Medical Comitean jäsen. Toiminut useiden arvoturnausten lääkinnänjohtajana sekä turnausten lääkinnällisenä valvojana.