ADHD on viime vuosina noussut toistuvasti otsikoihin mediassa ja somessa. Toimittajilla ja vaikuttajilla on kuitenkin usein taipumusta esittää ADHD tunteisiin vetoavien henkilötarinoiden kautta, jolloin lääketieteellinen tieto kehityksellisen häiriön taustoista, piirteistä ja haasteista hämärtyy - tai jopa vääristyy.

Ihmiset ovatkin nykyaikana hyvin erilaisista lähtökohdista ja elämäntilanteista riippumatta herkistyneet tunnistamaan itsessään ADHD:ta muistuttavia piirteitä. Taipumus samaistua muiden ADHD-kokemuksiin ja omaksua oireluetteloita herkästi ruokkivat ADHD-epäilyjä. Usein kuitenkin muiden selittävien tekijöiden mahdollisuus jätetään huomiotta ja omakohtainen varmuus piirteistä ilman selviä tutkimuksia lisää vain epätietoisuutta ja tuskaisuutta. Tästä syystä, jos epäilet itselläsi ADHD:ta, niin alkuun on syytä selventää mistä oikeastaan ADHD:ssa on kyse. Ja asiasta kannattaa aina keskustella ammattilaisen kanssa.

Hei, minä olen Aref Jalili-Monir, tamperelainen psykiatrian erikoislääkäri. Olen työskennellyt vuosien ajan julkisella sektorilla ADHD-ihmisten parissa, kartoittanut heidän taustojaan ja haasteitaan sekä tehnyt pitkään erotusdiagnostisia tutkimuksia aivokehityksellisen häiriön, ADHD:n tunnistamiseksi. Haluan nyt tarjota palveluitani ja parasta osaamistani Sinulle, jolla on vahva epäily ADHD:sta ja haluaisit saada asiaan selvyyttä.



ADHD pähkinänkuoressa

ADHD:lla (=attention deficit hyperactivity disorder) viitataan synnynnäiseen kehitykselliseen häiriöön, joka aiheuttaa haittaa tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen, vireystilan, muistin ja tunteiden säätelyssä. Nämä ominaisuudet liittyvät aivojen rakenteellisiin ja toiminnallisiin eroihin valtaväestöön nähden, ja aiheuttavat usein merkittäviä ongelmia arjen hallinnassa, ihmissuhteissa, kouluttautumisessa ja harrastuksissa. Pahimmillaan tunnistamaton ADHD voi aiheuttaa pitkäaikaista kärsimystä, stigmaa, alisuoriutumista ja itsearvostuksen laskua, millä on kauaskantoisia vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Siksi ADHD:n tunnistaminen korostuu jo lapsuusiällä. Piirteet voivat kuitenkin herkästi peittyä ja näyttäytyä vasta myöhemmällä ikää. Diagnoosin, hoidon ja kuntoutuksen saaminen voi tällöin viivästyä pitkälle aikuisikään.



ADHD:n oireet ja haitta ovat autismikirjon tavoin hyvin yksilöllisiä ja vaikeusasteeltaan vaihtelevia. Monelle voi kehittyä erilaisia sopeutumiskeinoja ja taustalta löytyä tukiverkko, jossa ympäristö ja läheiset tukevat itsesäätelykeinoja, valvovat ja antavat tarvittavaa ohjausta. Toisinaan oman persoonan vahvuudet, kuten vaikkapa resilienssi, kompensoivat haasteita, parantavat ponnistelukykyä ja taipumusta sietää stressiä. Aikuisiän kynnyksellä selviytymiskeinot voivat kuitenkin jäädä puutteellisiksi, kun ympäristön vaatimustaso kasvaa, itsenäistymiskehitys käynnistyy ja stressitekijät lisääntyvät. Tällöin riskinä on vaikkapa koulun keskeytyminen, mikä on hyvin tyypillistä ADHD-nuorille.

Milloin epäillä ADHD:ta?

ADHD:ta on helppoa epäillä itsellään, koska monet ADHD:n kaltaiset piirteet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja jokainen meistä kykenee samaistumaan osaan ADHD-oireista. Kukapa ei olisi toisinaan hajamielinen, unohteleva, myöhässä ja huolimaton?

Keskeisintä on kuitenkin suhtautua omaan epäilyyn ja tietolähteisiin kriittisesti. Jo vahva epäily tai läheisten vahvistus voivat pahimmassa tapauksessa kääntyä vakaumukseksi omasta ADHD:sta. Tällöin riskinä on myös

suuri pettymys, mikäli osoittautuukin, että oireilun selittävät vaikkapa haitalliset elintavat tai stressi. Tai kenties oireet selittyvät paremmin mielenterveyden häiriöstä johtuvista syistä. Myös päihteiden osuutta herkästi vähätellään, jonka vuoksi tutkimuksia edeltäen tulisi olla vähintään kuukauden verran päihteetön kausi. Jos taustalla ilmenee riippuvuusasteista päihdekäyttöä, niin emme valitettavasti Medisportilla tee tutkimuksia, koska riippuvuushäiriö edellyttää samanaikaista hoitoa, kuntoutusta ja seurantaa, mitä emme voi toteuttaa.

ADHD-diagnoosin kulmakivet ovat seuraavat asiat:

• Piirteet haittaavat merkittävästi vähintään kahdella elämänalueella (esim. arjessa, koulussa) JA ne eivät oleellisesti vaihtele eri tilanteiden tai ympäristön välillä.
• Piirteitä on ilmennyt elinaikaisesti lapsuudesta lähtien (ennen 12 vuoden ikää) ja ne voidaan jollakin tapaa osoittaa takautuvasti eri tietolähteiden kautta (esim. terveydenhuollon kirjaukset, vanhempien tai muun omaisen haastattelu, psykologin tutkimus, neuvolakortti, koulutodistus, henkilökohtainen oppimissuunnitelma, erityisopetuspäätös, opintosuoritusotteet yms.).
• Mikään muu psykiatrinen tai kehityksellinen häiriö ei paremmin selitä oireita

”Apua! Minulla ei ole elossa olevia ُomaisia, luotettavia läheisiä ja kirjallisia lähteitä vahvistamaan ADHD-epäilyjäni”

Tämä ilmiö on osalle tutkimuksiin hakeutuvista yhteinen ongelma, mutta ei este tutkimuksille. Mikäli sinulla ei ole tallessa vanhoja asiakirjoja tai todistuksia lapsuudesta, niin niitä voidaan anoa tietopyynnöllä hyvinvointialueelta, oppilashuollosta tai kunnan arkistosta. Hoitajamme voi myös auttaa asiakirjapyyntöjen kanssa.



Lisäksi käypä hoito -suositus painottaa, ettei mikään yksittäinen tieto ole ehdottoman välttämätön diagnoosin kannalta vaan näyttö perustuu elinkaarihaastattelun muodostamaan kokonaiskuvaan ja muiden selittävien tekijöiden ja häiriöiden poissulkuun. Esitietoja voidaan siis hankkia suoraan sinulta sekä mahdollisuuksien mukaan muilta henkilöiltä, jotka tuntevat arkeasi ja historiaasi (esim. puoliso, ystävä, työtoveri, opettaja/opiskelupaikan edustaja) – ja aikuisilla voidaan pyytää myös arviota työn sujumisesta, vaikkapa lähiesihenkilöltä. Ja vaikka lapsuuden dokumenteissa ei näkyisi selviä oireita, niin se ei aina poissulje ADHD:ta (esim. tarkkaamattomuus voi alkaa haitata selvemmin vasta myöhemmin, sillä ympäristön tuki on voinut kompensoida pärjäämistä lapsena). Käypä hoito -suositus myös tarkentaa, että aikuisen arvioissa kaikkien diagnoosikriteerien täyttymistä lapsuudessa ei tarvitse osoittaa, vaan riittää, että tiedetään viimeistään alakouluiässä esiintyneen useita ADHD-oireita.

Miten valmistaudun ADHD-tutkimuksiin?

Aluksi kannattaa tutustua aiheeseen esimerkiksi ADHD-liiton, mielenterveystalon ja adhd-aikuiset ry:n kotisivujen kautta. Netistä löytyy myös erilaisia nettikyselyjä, jotka seulovat ADHD-piirteitä, mutta niiden kriittinen tulkinta tulee jättää aina ammattilaisen vastuulle, ُja ne toimivat korkeintaan haastattelun tukena.

Jos et tiedä mistä aloittaa esitietojen ja lähteiden kartoittamista, niin kannustan varaamaan vastaanottoajan esikartoitusta varten suoraan allekirjoittaneelle eli lääkärille. Kannustamme myös kaikkia potilaita täyttämään kotona verkossa terapianavigaattorikyselyn (www.terapianavigaattori.fi) ja täyttämään hoitajalta saadun seulakyselyn, joka voidaan täyttää ennen vastaanottoa.

Usein jo ensikäynnin perusteella voimme psykiatrin vastaanotolla seuloa ADHD:n mahdollisuus ja hahmotella yksilöllisesti jatkotutkimuksen laajuus ja aikataulu. Tutkimuksiin ei ole syytä edetä laajat ja kalliit esikartoitukset edellä, ja vasta lopussa tehdä päätelmiä lääkärillä. Näin toimitaan valitettavasti useimmissa yksityisklinikoissa ja julkisella sektorilla. Me haluamme Medisportilla toimia asiakaslähtöisesti, reilusti ja läpinäkyvästi sinun parastasi ajatellen. Täten vältymme turhilta tutkimuskäynneiltä eikä odotusaika lääkärin vastaanotolle veny piinallisen pitkälle. Tämä muodostaa myös tutkimuksen kustannusrakenteesta hyvin kilpailukykyisen laadusta tinkimättä.

Lämpimästi tervetuloa keskustelemaan ADHD-epäilystäsi vastaanotolleni! Ajanvaraus onnistuu https://ajanvaraus.medisport.fi/ tai soittamalla p. 010 54 35700, jolloin pääset myös halutessasi kysymään lisää tutkimuksesta.

Kirjoittaja: Psykiatri Aref Jalili-Monir