Mikä on vaivasenluu?

Vaivaisenluu muodostuu, kun isovarpaan puoleinen jalkapöydän luu kääntyy poispäin pikkuvarpaista, mikä saa aikaan luun pään työntymisen päkiän sisäreunaa vasten. Samaan aikaan isovarvas kääntyy kohti pikkuvarpaita. Itse ”vaivaisenluu” on siis jalkaterästä ulospäin kääntyvä jalkapöydän luu, eikä uudisluuta. 



Vaivaisenluuta aiheuttavat tekijät 

Vaivaisenluun syyt ovat monitekijäiset eikä altistavista tekijöistä olla täysin varmoja. Päätelmiä vaikeuttaa se, että vaivaisenluun kehittyminen tapahtuu hitaasti, jopa vuosikymmenten aikana. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 90 %:ssa tapauksista vaivaisenluun syntymiselle on perinnöllinen alttius. Myös ylipainon on todettu lisäävän riskiä. Naisilla vaivaisenluun on todettu olevan peräti 2,5 kertaa yleisempää kuin miehillä. 

Altistavina tekijöinä ovat lisäksi jalkaterän rakenne ja toiminnan muutokset, kuten pitkittynyt pronaatio tai toisaalta myös korostunut supinaatio kävellessä. Usein taustalta löytyy myös kireät pohjelihakset, jotka häiritsevät ylemmän nilkkanivelen liikkuvuutta. Tällöin vaivaisenluun virheasento on osa kehon kompensointia vähäiseen nilkan liikkuvuuteen. 

Vaivaisenluun yksi merkittävimmistä altistavista tekijöistä on jalkinetottumukset, erityisesti kapeäkärkisten kenkien ja korkokenkien käyttö. Huomautan, että yhä edelleen lähes kaikki kenkäteollisuuden tuottamat kengät juhlakengistä juoksukenkiin ovat jaloillemme ja erityisesti isovarpaillemme liian kapeita. Isovarpaan optimaalinen toiminta häiriintyy, kun jalkine painaa varvasta epäsuotuisaan asentoon. Tämä taas vaikuttaa väistämättä jalkaterän kuormitukseen ja lihastoimintaan. 

 

On syytä huomioida, että englantilaisten paleopatologiatutkimusten mukaan vaivaisenluu on ollut äärimmäisen harvinainen jalkaterän virheasento aina keskiajalle asti. Vaivaisenluumuutokset ovat yleistyneet vasta 1300-1400-luvuilta lähtien – samaan aikaan, kun jalkinemuoti on muuttunut varvasosastaan suippokärkisiksi. Vielä keskiajan lopulla vaivaisenluumuutokset ovat olleet lähinnä ylimystön riesa, sillä he omaksuivat uuden jalkinemuodin nopeammin kuin maaseudulla elävät, jotka kulkivat pidempään pyöreäkärkisillä jalkineilla tai jopa paljain varpain. Jalkineiden merkitystä vaivaisenluun kehittymiselle ei voida siis vähätellä. 

 

Vaivaisenluun oireet 

Toiminnallisten askel-, tasapaino- sekä nilkka-, polvi- ja lantio-ongelmien lisäksi vaivaisenluun yleisinä oireina on usein kipu isovarpaan tyvinivelessä ja/tai päkiällä. Päkiäkipu tai jalkapohjan känsät päkiän kohdalla 2. varpaan kohdalla ovat tyypillisiä oireita johtuen isovarpaan heikentyneestä tuesta, jolloin päkiä kuormittuu 2. varpaan kohdalta. Vääränlaisen kuormituksen ja lihasepätasapainon myötä 2. varpaaseen muodostuu usein niin kutsuttu vasaravarvasvirheasento, jolloin varpaan asento muuttuu koukkumaiseksi. Kakkosvarvas joutuu usein suurimmaksi kärsijäksi vaivaisenluun virheasennossa, sillä usein ensimmäisinä oireina ovat nimenomaan 2. varpaan rasitusmuutokset ja jopa rasitusmurtumat. 

Känsä- ja kovettumamuutosten lisäksi vaivaisenluun yhteydessä ilmenee usein erilaisia varpaiden kynsi- ja ihomuutoksia. Toisiaan vasten puristuvat varpaat voivat myös hankautua toisiaan vasten aiheuttaen herkästi nirhaumia. 

Vaivaisenluun aiheuttama toiminnallinen haitta näkyy askelvirheinä ja tasapainon heikkenemisenä, mikä on tärkeä huomioida erityisesti ikääntyneillä, joilla tasapaino yleensä heikkenee myös iän tuomien muutosten myötä. Näiden lisäksi jalkaterän heikentynyt tuki aiheuttaa polven muuttunutta kuormitusta, mikä voi näkyä polven kipuna. Myös pakaran optimaalinen voiman käyttö heikkenee, mikä voi näkyä ajan myötä ilmaantuvan lonkkakivun lisäksi myös pakaralihasten kuormittumisena ja esimerkiksi trokanterbursiittina. 

Kokonaisvaltainen näkökulma huomioiden on myös syytä mainita, että vaivaisenluu voi myös lisätä riskiä lantionpohjan toimintahäiriöille, kun lantio ei saa tarvitsemaansa tukea vahvoista jaloista. Tällöin tuki haetaan lantiosta ja lantionpohjasta, joka kuormittuu ja väsyy. Oireena voivat olla muun muassa virtsainkontinenssi tai lantionpohjan kipu. Isovarvas on myös hermostollisesti yhteydessä lantionpohjaan: esimerkiksi virtsankarkailua voidaan hoitaa kohdistamalla sähköimpulssi isovarvasta liikuttavaan hermoon. Lantion heikentyneen tuen myötä vaivaisenluun vaikutus voi näkyä keskivartalossa asti esimerkiksi erilaisina selän oireina. 

Vaivaisenluun tutkiminen 

Konkreettisin tapa tutkia vaivaisenluuta on röntgenkuvauksella tai jopa kartiokeilatietokonetomografialla. Mutta, kuten todettua, vaivaisenluu on ensisijaisesti toiminnallinen häiriö, jolloin on tärkeää tutkia varpaiden, jalkaterän, nilkan ja koko alaraajan linjaukset ja toimintakyky. Ensimmäisen jalkapöydän luun stabiliteetti ja toisaalta myös nivelten ja pohkeiden liikkuvuus tutkitaan. Jalkapohjan känsien ja kovettumien sijainti paljastaa jalkaterän kuormitustottumukset. 

Viitteitä vaivaisenluusta saa myös nopealla kotitestillä. Astu jalkasi paperin päälle niin, että paino on molempien jalkojen päällä. Piirrä jalkasi ääriviivat paperille tai pyydä toista ihmistä piirtämään – näin jalan asento on luonnollisempi. Piirrä sitten viivottimella suora linja kantapään sisäreunalta päkiän sisäreunalle. Jatka viivaa varpaiden pituuteen asti. Isovarpaan tulisi olla samalla linjalla. Jos isovarvas ei osu viivalle, on varpaassa todennäköisesti vaivaisenluun virheasento. 

Vaivaisenluun hoito 

Vaivaisenluun hoitovaihtoehtoja on tutkittu sangen heikosti. Hoito voidaan jakaa ei-kirurgiseen hoitoon ja kirurgiseen hoitoon. Tutkimuksia, joissa olisi verrattu suoraan fysioterapiaa ja kirurgiaa ei ole tehty. Harjoittelusta on kuitenkin todettu, että tulokset ovat rinnastettavissa kirurgisiin tuloksiin. 

 Vaivaisenluun fysioterapia (ei-kirurginen hoito) 

Jos isovarpaan asento on suoristettavissa passiivisesti esimerkiksi varvastuella tai sormilla siirtämällä, on ei-kirurginen hoito erittäin todennäköisesti vaikuttavaa. Parhaimmillaan ei-kirurgiset hoitomuodot pitävät sisällään varpaiden, jalkaterän ja koko alaraajan linjauksen, liikkuvuuden ja voiman harjoituksia, varpaiden luonnollisen asennon salliviin kenkiin vaihtamisen, varpaiden väliin asetettavien varpaidenerottajien käyttöä sekä lihaskireyksien venyttelyä. Tavoitteena on puuttua vaivaisenluun juurisyyhyn ja korjata samalla sen aiheuttamia kuormitusmuutoksia muualla kehossa. Harjoittelun tulokset eivät näy viikossa-kahdessa, vaan harjoittelu vaatii sitoutumista harjoitteisiin useiden kuukausien ajan. 

Harjoittelulla on tutkitusti vaikutusta kipuun, toimintakykyyn sekä jalkaterän virheasentoon. Jalkaterän toiminnan palautuessa koko kineettisen ketjun toiminta vahvistuu, mikä näkyy usein myös polven, lonkan ja lantion toiminnan paranemisena. 





Vaivaisenluun kirurginen hoito 

Vaivaisenluun kirurginen hoito on nykyisin varteenotettava vaihtoehto etenkin, jos isovarpaan asento ei ole enää passiivisesti suoristettavissa. Leikkauksessa ei korjata pelkästään isovarpaan asentoa vaan hyvään lopputulokseen päästään, kun huomioidaan ensimmäisen jalkapöydän luun virheasento kokonaisuudessaan. Leikkaus on siis vaativa, sillä siinä tulee huomioida ja pyrkiä korjaamaan koko jalkaterän biomekaniikka. 

Tärkeä huomio on, että vaivaisenluu ei korjaannu pelkällä leikkauksella vaan leikkauksen jälkeen alkaa tärkeä kuntoutusvaihe. Fysioterapia on siis avainasemassa leikkauksen jälkeen jalkaterän ja koko alaraajan toiminnallisuuden palautumiseksi, jotta tehty toimenpide ei mene hukkaan. Fysioterapiassa opetellaan jalkaterän ja alaraajan käyttäminen uudestaan, jotta keho oppii vanhasta virheasennosta pois ja omaksuu uudet, terveet liikemallit. Ensimmäisiä harjoituksia ovat yksinkertaiset seisomaharjoitukset sekä molemmilla jaloilla että yhdellä jalalla seisten. Kävelyssä harjoitellaan askeleen rullausta. Lihasvoimaharjoituksia pakaralle on syytä tehdä etenkin, jos pakarassa on lihasvoiman heikkoutta. Kuntoutuksessa huomioidaan jatkuvasti koko alaraajan toiminta. 

Toipuminen vaivaisenluun leikkauksesta on hidasta. Ensimmäiset kuusi viikkoa käytössä on yleensä hoitokenkä ja kävelyssä apuna on ainakin ensimmäisten neljän viikon ajan kyynärsauvat. Rasituksensietokyky kehittyy vähitellen ja jalkaterässä voi esiintyä turvotusta jopa kuuden kuukauden ajan leikkauksesta. Kuntoutuminen vaatii sitoutumista harjoitteluun, kävelyn opetteluun ja jalan asteittaiseen kuormituksen siedättämiseen. 

Leikkauksen jälkeen jalkinevalinnoissa on oltava tarkka. Jalkineen tulee olla sellainen, jossa varpailla on tilaa. 

Asiakasesimerkki: oikeanlaisilla työjalkineilla vaivaisenluusta eroon 

Asiakkaalla, 40-vuotiaalla naisella havaittiin vasemmassa jalassa kuormituksessa provosoituva, alkava vaivaisenluun virheasento. Virheasento oli vähäinen ja löytyi sattumalöydöksenä. Vaivaisenluu ei ollut oireillut kipuna. Tilannetta tutkittiin lämpökamerakuvauksella, jossa havaittiin merkittävä lämpötilaero vasemman ja oikean jalkaterän välillä. Lämpötilaero oli suurimmillaan vaivaisenluun alueella eli vasemmassa isovarpaassa, jonka lämpötila erosi sekä viereisistä pikkuvarpaista että oikean jalan isovarpaasta. Merkittävä lämpötilaero näkyi myös vasemmassa päkiässä isovarpaan puolella verrattuna oikeaan jalkaan. 

Asiakkaan alaraajojen toiminta tutkittiin ja todettiin, että vaivaisenluu oli passiivisesti suoristettavissa. Virheasento provosoitui kuormitettuna, kuten yhdellä jalalla seistessä. Merkittävin löydös alaraajan toiminnassa oli vasemman puolen pakaran heikentynyt lihasvoima oikeaan puoleen verrattuna. 

Asiakkaan jalkinetottumus selvitettiin. Työkenkinä asiakkaalla oli pehmeät tennarit, joissa oli varpaita kohti kapeneva kärki. Kengät painoivat isovarpaita pikkuvarpaita kohti. 

Asiakas sai kotitehtäväkseen pakaran voimaan ja jalkaterän linjaukseen liittyviä harjoituksia sekä kehotteen siirtyä käyttämään kenkiä, joissa on riittävästi varpailla tilaa. 

Kontrollissa asiakas myönsi unohtaneensa tehdä harjoituksia, mutta kertoi siirtyneensä käyttämään työkenkinään jalkineita, joissa on varpaissa reilusti tilaa. Vuoden päästä varpaiden asento tarkistettiin eikä vasemman jalan virheasento ollut enää havaittavissa kuormituksessa eikä lämpökamerakuvauksessa. 

Merkittävää tapauksessa on se, että vaivaisenluun virheasento oli vasta aivan alkutekijöissään ja silti sen vaikutus näkyi lämpökamerakuvassa. Vaivaisenluu on usein vuosien, jopa vuosikymmenien kuormitusongelman tulos, joka vaikuttaa jalan ja alaraajan toimintaan jo virheasennon alussa. Lämpökamerakuvauksella voidaan kuitenkin havaita muun muassa jalkojen kuormitusmuutokset jo ennen kuin ne aiheuttavat oireita muualla kehossa. 

Asiakasesimerkki jaettu asiakkaan luvalla. 

Onko sinulla vaivaisenluu tai epäiletkö, että sinulla saattaisi olla alkava vaivaisenluu? Ota meihin yhteyttä! Fysioterapeuttimme auttavat sinua mielellään vaivaisenluun virheasennon kuntoutuksessa. 

Voit myös varata ajan lämpökamerakuvaukseen, jos haluat selvittää, onko sinulla verenkierrollisia muutoksia vaivaisenluumuutosten myötä. Lämpökamerakuvaus on täysin kivuton ja turvallinen tutkimusmenetelmä – aivan kuin valokuvan ottaminen. Lue lisää lämpökamerakuvauksesta ja siihen valmistautumisesta täältä.

Kirjoittaja: fysioterapeutti Eeva-Maria Halminen