Kaikki retkeilijät toivovat ulkoilupäiville auringonpaistetta. Aurinko voi kuitenkin myös koitua retken pilaajaksi, jos suojautuminen ei ole riittävää. Kerrospukeutumalla voit poistaa lämpötilan noustessa ylimääräisiä vaatekertoja ja viilentää näin vartaloasi. Iho tulee suojata auringolta vaatteilla (mieluiten hengittäviä luonnonkuituja) tai aurinkorasvalla. Pään suojana on hyvä käyttää päähinettä. Myös silmät tulee suojata auringolta hyvillä aurinkolaseilla tai vaikkapa hatun lipalla. Aurinkoisessa säässä veden juominen ja suolojen saanti on todella tärkeää. Kannattaa siis pakata mukaan vesipullon lisäksi pientä suolaista purtavaa retkelle.

Epätasaisella alustalla liikkuminen vahvistaa jalkojemme tukilihaksia ja parantaa tasapainoa. Epätasaisessa maastossa liikuttaessa nivelten nyrjähdykset ovat tyypillisin tapaturma. Hyvät retkeilyjalkineet tukevat nilkkaa ja ennaltaehkäisevät nivelvammoja. Mikäli nilkka kuitenkin retkellä nyrjähtää, on mukana hyvä olla jotakin, millä saat nilkan sidottua. Joustava tukiside on paras tuki nyrjähtäneelle nivelelle, mutta ensiapuna voi käyttää myös huivia tai jotakin muuta sitomiseen sopivaa vaatekappaletta.



Luontomme on täynnä moninaisia kasveja. Kasvilajien tunnistus on mukavaa puuhaa luonnossa liikkujalle. Ole kuitenkin varovainen, sillä luonnostamme löytyy myös myrkyllisiä ja haitallisia kasveja, joihin ei kannata koskea. Tunnetuimpia haitallisista kasveistamme ovat ukonputket ja sen eri lajit, kuten jättiputket, karhunputket ja koiranputket. Nämä kasvit herkistävät ihoa valolle ja aiheuttavat paikallista ärsytystä. Oireita voi välttää suojaamalla ihon UV-valolta vähintään 48 tunnin ajan pukeutumalla pitkähihaisiin.

Kasvilajeistamme löytyy myös monta hyödyllistä kasvia retkeilijälle. Luonnon omina laastareina voi käyttää piharatamon tai poimunlehden lehtiä. Lehden rakennetta tulee rikkoa käsissä ja sen jälkeen asettaa lehti haavan päälle. Rahkasammalta on käytetty haavojen hoitoon mm. molemmissa maailmansodissa. Rahkasammalet ovat antiseptisia ja erittäin happamia, joten ne ehkäisevät sienten ja bakteerien kasvua Mikäli juomavesi loppuu kesken vaelluksen voi rahkasammaleesta puristaa itselleen vettä, sillä happamassa sammaleessa bakteerit eivät kasva.

Luonnossa liikkuessa on mahdollista kohdata monenlaisia eläimiä. Suurin osa kohtaamistamme eläinlajeista ovat harmittomia, mutta joukkoon mahtuu myös muutama vaarallinen laji. Käärmeistä kyy on ainoa Suomessa elävä myrkkykäärme. Kyykäärmeen tunnistaa selän sahalaitakuviosta. Käärmeenpurema vaatii aina lääkärissä käynnnin. Kyyn myrkky aiheuttaa purema-alueella turvotusta ja myöhemmin oksentelua ja ripulointia. Myös tajunnan häiriöitä voi esiintyä. Perinteisen kyypakkauksen hydrokortisonin avusta ei olla yhtä mieltä, mutta ei siitä ole haittaakaan todettu olevan.



Ampiaisen pisto tekee kipeää. Ampiaisen pistosta jää iholle punainen ja turvonnut paukama, jonka keskellä näkyy pistojälki. Pistojälki on samanlainen myös mehiläisen ja kimalaisen pistossa. Näitä pistoja hoidetaan samalla tavalla kuin ampiaisen pistoa. Jos piikki on jäänyt ihoon, se tulisi tulehduksen estämiseksi poistaa pinseteillä mahdollisimman pian. Ampiaisen pisto voi aiheuttaa myös muille kuin allergikoille vakavia oireita. Päähän ja kaulaan tulleet pistot voivat olla vaarallisia. Ensiavuksi voi ottaa kyypakkauksen hydrokortisonia sisältäviä tabletteja pakkauksen ohjeen mukaan. Hydrokortisoni auttaa laskemaan turvotusta ja lievittämään tulehdusreaktiota.



Punkit viihtyvät heinikoisssa ja suojaisissa metsissä. Elinympäristön täytyy olla jossain määrin viileä ja kostea. Puutiainen ”vaanii” saalistansa kasvien mm. heinien ja mustikanvarpujen kärjissä ja odottaa ohikulkevaa uhria. Punkit levittävät ihmiseen tauteja joista tunnetuimpia ovat Borrelia-bakteerin aiheuttama borrelioosi ja TBE-viruksen aiheuttama puutiaisaivotulehdus. Borrelian siirtyminen punkin sylkirauhasista ihoon vaatii useita tunteja, useimmiten yli yön kestävää ihoon kiinnittymistä. Sen vuoksi kiinnittynyt punkki tulisi saada irrotettua mahdollisimman nopeasti ja kokonaisena.

Pukeudu pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin, kun liikut luonnossa alueella, jossa esiintyy punkkeja. Lisäksi voit käyttää puutiaiskarkotteita paljaaksi jäävälle ihoalueelle. Perinteinen punkkisyyni kerran vuorokaudessa ei auta puutiaisaivotulehduksen ehkäisyssä, mutta se on tarpeen borrelioositartunnan estämisessä. TBE-virus tarttuu ihmiseen muutamassa minuutissa punkin syljestä jo pureman alkuvaiheessa. Puutiaisaivotulehdus on virustauti eikä siihen ole tarjolla lääkehoitoa. Puutiaisaivotulehdusta vastaan on kehitetty rokote. Kansallisen ohjelman rokotteisiin ovat oikeutettuja 3 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat henkilöt, joilla on kotikunta Suomessa ja jotka asuvat vakinaisesti tai kesäasunnossa:

• Ahvenanmaalla
• Kemin eteläisissä kaupunginosissa
• Simossa
• Kotkan saaristossa
• Lappeenrannan Sammonlahden kaupunginosassa
• Raahen edustalla Preiskarin saaressa
• Paraisilla
• Lohjanjärven saaristoalue
• Kustavissa



Puutiaisaivokuumerokote on saatavilla muillekin omakustanteisena. Rokote sisältää vuoden sisällä otettavan kolmen rokotteen sarjan minkä jälkeen rokote tehostetaan 3 vuoden kuluttua. Tämän jälkeen rokote otetaan 5v. välein. Yli 60v. iässä tehosterokotteet annetaan 3 vuoden välein.





Vaikka luonnossa on mahdollista kohdata monia vaaranpaikkoja, on luonto silti suuresti meille kaikille hyvinvoinnin lähde. Luonnon puhtaus, kauneus, moninaisuus, monipuoliset liikunta mahdollisuudet ja uudet kokemukset virkistävät mieltä ja kehoa. Pikainen selviytymispakkaus repussa voisi pitää sisällään mm. juotavaa ja syötävää, aurinkorasvaa, hyttys- ja punkkikarkotetta, laastareita, yksittäispakattuja desinfiointilappuja, tukisiteen, punkkipihdit/pinsetit ja kyypakkauksen. Mitä muuta pakkaisit mukaasi? Uimavarusteet, kiikarit, teltta ja makuupussi? Tai vaikkapa marjasanko tai sienikori?

Mikäli kiinnostuit TBE-rokotteesta, ota yhteyttä Medisporttiin ja kysy lisää p. 03 3143 8100 tai 03 3142 0100.



Puutiaisaivotulehduksen esiintyvyyttä voit tarkastella THL:n sivuilta:

https://www.thl.fi/ttr/gen/atlas/html/atlas.html?show=tbe_riskienarviointi

Kesäterveisin,

Vastaava työterveyshoitaja, Inkeri Elo