Syksyllä 1984 käveltiin vaunujen kanssa Isolammenkatua. Kiinnitin huomiota siihen, että ovia lukitsi kaksi nauravaa nuorta naista, toinen oli sittemmin ja nykyinen työkaverini Ritva Raivio, lääkärin nimeä en muista. Sanoin miehelleni, että tuo olisi varmaan kiva työpaikka, katso miten heitä naurattaa.



En olisi silloin voinut uskoa, että kun tulee kevät 1985, olen siellä töissä. Kaikki oli sattumaa ja onnen kauppaa. Äitiyslomalla tein keikkaa toisessa yrityksessä parina päivänä. Lääkäri Arvi Yli-Hankala kysyi minua Medisportiin töihin...Tutustuin haastattelussa Tuomisen Markkuun ja Liisaan. Tein ilmeisesti kelvollisen vaikutuksen? Isolammenkadun paikka tuntui melko pieneltä, olinhan ollut Hatanpään päivystysasemalla, psykiatrisella ym. töissä. Ajattelin, että katsotaan nyt miltä tämä yksityispuoli näyttää niiden pitkien käytävien, monien huoneitten ja kasvottomien potilaiden jälkeen.

Tämä paikka tuntui hyvin erikoiselta: Pienissä tiloissa hoidettiin kerralla kaikki, laboratorionäytteet, sydänfilmit, toimenpiteissä avustaminen, puhelinneuvonta ja omana erikoisuutena purin myös saneluja. Nuoret ei tiedä mitä se on, eli Markku saneli ja minä konekirjoitin lausunnot. Oli upeaa, että oli moderni sähkökirjotuskone! Meitä oli vain lääkäri, hoitajat ja hieroja yhtä aikaa töissä. Oli aamu- ja iltavuoroa, lauantaita ja sunnuntaita. Joskus jopa yövastaanottoakin.

Paljon on vuosien varrella tullut uusia asioita, kuten -80 -luvun loppupuolella AATEEKOO, kuten me vieläkin sanomme. Muistan koulutuksessa miten työkaverin kanssa istuttiin rinnakkain ja katsoimme kauhuissamme näppäimistöä. Kuiskailimme, että mitähän tapahtuu, jos painaa jotain väärää nappulaa, tyhjeneekö kaikki? Nyt naurattaa se, että kaksi aikuista naista on pelännyt näppäimistöä!

Monessa on oltu mukana ja aina olen jotain uutta oppinut. Jääkiekko-otteluista opin, että itse ei voi valita kypäränsä väriä, vain yhdellä voi olla se kultainen kypärä päässä. Valmistautuessamme jääkiekon MM-otteluihin, näin ensimmäistä kertaa jääkiekkoilijan sukkanauhat. Likkojen Lenkille olemme myös osallistuneet. Siitä opin, että kannattasi vähän liikkua ennen lenkkiä, eli treenata ja ostaa omat sopivan kokoiset lenkkarit. Hengissä siitäkin selvittiin. Olemme olleet jopa Pispalantorilla mittailemassa verenpaineita. Aurinkovarjo pystyyn, kukat pöydälle kasa mainoslehtisiä. Se oli mukava tapa viettää aurinkoista lauantaipäivää!

Vaikka tilat ovat suurentuneet, on tullut työterveyshuoltoa, psykologeja, fysioterapeutteja, ravitsemusterapeutti, kuntoutusohjaaja ja vaikka mitä, niin perusasia on pysynyt samana, ihmisen kohtaaminen. Työssäni, kaikesta uudesta tekniikasta huolimatta, kaiken keskellä on ihminen. Kun Pispalan lääkäriasema avattiin, 1985, meillä kävi paljon lapsipotilaita, nyt ne lapset tuovat omia lapsiaan. Hyvältä tuntuu meidän kiireettömyys, on aikaa jutella, kysellä kuulumisia, sehän rentouttaa, ei jännitetä lääkärille menoa. Aika monta kertaa Markku on joutunut kysymään, että anteeks, saisko vähän keskeyttää.

Tässä omassa työssäni on ollut itkua, naurua, runon lausuntaa ja tähtitiedettä. Mutta koskettavinta on ollut "kuolleitten koirien vertaistuki". Täytyy nyt tämäkin kertoa: Ovesta tuli rouva kenen koira oli edellisenä päivänä lopetettu. Oma koirani oli kuollut pari päivää aikaisemmin ja tästähän tuli itkujen Niagara. Onneksi työaika oli loppunut, kun me naiset itkimme ja surimme koiriamme. Parin viikon kuluttua minulle ohjattiin vanha rouva verenpainemittaukseen. Hänen vanha koiransa oli kuollut ja suru oli suunnaton. Kollega sanoi, että tule silloin ja silloin, täällä on hoitaja kenen koira on myös kuollut. Vertaistuki oli taas paikallaan. Näin me toimitaan, ja siitä minä pidän! Huomioidaan kaikki.

No, nyt olen eläkkeellä ja se alussa mainitsemani vauva on nyt keski-ikäinen kolmen lapsen isä. Enkö vieläkään tiedä miltä yksityissektori näyttää vai olenko pelkästään tyytyväinen? Olen tyytyväinen, koska meillä on aikaa ihmisille!

Vielä eläkkeelläkin teen pari päivää viikossa töitä, tästähän tuli elämäntapa, työkavereista melkein sukulaisia ja pitkäaikaisista asiakkaista vanhoja kavereita. Eli johtopäätös on, että kyllä tämä oli loistava valinta!

Hyvää kesää toivottaen,

Maarit Viljamaa

Medisport Oy, Vastaanottohoitaja